Tutkimustietoa

FIT:stä löytyy paljon tutkimustietoa. Tässä muutama.

Hyvinvoinnin muutos:

Duncan ym. (2021) tutkivat asiakkaan hyvinvoinnin edistymistä psykoterapiassa tavanomaisessa työskentelyssä (n = 133) verrattuna palautetietoiseen työskentelyyn (n = 147) mitattuna samanaikaisesti ORS-toimintakyky- ja PHQ-9 -mittareilla. Osallistujien ikä vaihteli 18-79 vuotta. Lähtöoletuksen mukaisesti hyvinvoinnin edistyminen oli parempaa palautetietoisessa työskentelyssä kuin tavanomaisesti työskennellen molemmilla toimintakykymittareilla mitattuna. Suurempi osa (55.1 %) palautetietoiseen työskentelyyn osallistuvista koki kliinisesti merkittävämmän muutoksen hyvinvoinnissa kuin tavanomaiseen työskentelyyn osallistuvista (31.2 %).

Yhteistyösuhteen ja toimintakyvyn paranemisen todennäköisyys:

Hauber & Boon (2022) tutkivat, miten asiakkaan ensimmäisellä tapaamiskerralla antamat CSRS-pisteet ovat yhteydessä asiakkaan hoidon lopputulokseen (toimintakyvyn, CORS-pisteet). Tutkimukseen osallistui (N = 92) 15-22v nuoria, jotka olivat hoidossa (DSM-III luokitus). Keskimääräinen hoitojakson pituus oli 219 d. Tutkimus osoitti, että todennäköisyys toimintakyvyn paranemiselle on yhteydessä lapsen ja nuoren tekemään arvioon työskentelysuhteesta ensimmäisellä tapaamiskerralla - erityisesti "korkean riskin" lasten ja nuorten kohdalla. Todennäköisyys toimintakyvyn paranemiselle kasvoi kaksinkertaiseksi, mikäli nuori arvioi työliiton myönteisesti ensimmäisellä tapaamiskerralla. Todennäköisyys toimintakyvyn paranemiselle kasvoi jopa nelinkertaiseksi, mikäli yhteistyösuhdetta kehitettiin työskentelyn aikana. Sen sijaan kielteinen arvio työliitosta ensimmäisellä tapaamiskerralla heikensi todennäköisyyttä toimintakyvyn paranemiseen huolimatta työskentelyn aikana työskentelyyn tehdyistä parannuksista. Työskentelysuhteen pysyessä muuttumattomana vain 28,3 % hoitoa saaneista päätyi parempaan lopputulokseen, kun taas työskentelysuhdetta parannettaessa 63 % päätyi parempaan lopputulokseen hoidon lopussa.

Tutkimuksia lasten osalta

Tam, H. E. & Ronan, K. (2017) meta-analyysissä oli mukana yhteensä 12 tutkimusta. Asiakkaiden ikä oli 10-19v. Kahdessa tutkimuksessa todettiin, ettei palautetietoinen lähestymistapa tuonut hyötyä tai hyöty oli minimaalinen. Muissa tutkimuksissa (10kpl) palautetietoinen lähestymistapa vaikutti tulokseen myönteisesti. Efektikoko (effect size) vaihteli pienestä isoon.

Bergman, H., KornØr, H. ym. (2018) tekemä meta-analyysi sisälsi yhteensä 6 tutkimusta. Tutkittavat lapset olivat 11-18v. Kokonaistasolla ei löytynyt eroa palautetta hyödyntäneiden vs. ei-hyödyntäneiden välillä suhteessa hoidon tehokkuuteen. Katsauksessa todettiin useassa kohdassa tulosten olevan epävarmoja ja riskialttiita erilaisille vääristymille. Kolmessa tutkimuksessa todettiin palautteen kysymisen parantavan hoidon tulosta. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa palautetta kysyttiin joka tapaamisella ja hoidon tulos parani tässä tutkimuksessa. Muissa tutkimuksissa palautetta kysyttiin hieman yli 50% tapaamisista (tämä ei ole palautetietoista hoitoa puhtaimmillaan).

Brattlandin tutkimukset Norjassa

Tutkimuksissa on todettu terapeuttisen yhteistyön (allianssi), sitoutumisen ja varhaisen muutoksen linkittyvän parempiin tuloksiin (Brattland ym. 2018 ja 2019). Brattland ym. (2018, 2019 totesivat tutkimuksissaan annettujen hoitojen tuloksellisuuden (effect size) paranevan heidän tutkimuksen edetessä. Mitä pidempään työntekijä oli hyödyntänyt työssään palautetietoisen hoidon lähestymistapaa, sitä tehokkaammin se vaikutti hoidon tuloksellisuuteen. Toisessa tutkimuksessa he huomasivat seuraavan "ketjun": jatkuva palautteen kysyminen -> allianssi paranee -> hoitotulos paranee.

Lähteet

Baldwin, S.A. Wampold, B.E. & Imel, Z.E. Untangling the Alliance–Outcome Correlation: Exploring the Relative Importance of Therapist and Patient Variability in the Alliance. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 2007, Vol. 75, No. 6, 842– 852

Bergman, H., Kornor, H., ym. Client feedback in psychological therapy for children and adolescent with mental health problems. 2018. Cochrane Database of Systematic Review.

Brattland, H. ym. The Effects of Routine Outcome Monitoring (ROM) on Therapy Outcomes in the Course of an Implementation Process: A Randomized Clinical Trial. Journal of Counseling Psychology, 2018, Vol. 65, No. 5, 641–652

Brattland, H. ym. Does the Working Alliance Mediate the Effect of Routine Outcome Monitoring (ROM) and Alliance Feedback on Psychotherapy Outcomes?A Secondary Analysis From a Randomized Clinical Trial. Journal of Counseling Psychology, 2019, Vol. 66, No. 2, 234–246

Duncan B., Reese R, Lengerich A, ym. Measurement-Based care in integrated health care: a randomized clinical trial. Families, Systems, & Health 2021: 39(2): 259–268.

Hauber K, Boon A. First-session therapeutic relationship and outcome in high-risk adolescent intensive group psychotherapeutic programme. Frontiers in Psychology 2022; 13/2022.